Blogihiljaisuus. Sellaisina päivinä ei kirjoiteta, joina painetaan pää käsiin ja halutaan antaa kaiken olla. Ei silloin, kun pitää miettiä aikuisten asioita, elämää pidemmälle kuin kahden viikon päähän. Niin, silloin ei kirjoiteta, vaan halutaan juosta kirkuen ulos paljain jaloin, vaikka öisin hengitys jo huurustuu öisin.
Mielelläni olisin tässä ja kaataisin itelleni toisen lasin limsaa ja uskoisin, että kaikki kyllä järjestyy. Mutta kun en minä jaksa odottaa.
